Kuvaajan sisäinen eräjorma.
Vai pitäisikö tuo kirjoittaa isolla? En tiedä. Kamat autoon ja illalla kohti Turun rautatieasemaa. Mennään siis junalla Rovaniemelle ja siitä jatketaan autolla eteenpäin. Junan makuuhytti on ahdas, mutta jotain tunnelmaa siinä on. Kerrossänky, pieni WC- ja suihku. Aamupäivällä pitäisi olla perillä Rovaniemellä.
Rovanimeltä ajaa pari tuntia Kuusamoon. Ehdittiin hotelliin syömään ja hetken lepäämään, ennen kuin lähdettiin kohti Venäjän rajan lähellä, noin tunnin ajomatkan päässä olevalle karhujen kuvauspaikalle.
Kuvauspaikan yrittäjä vei mönkijän kanssa lohenpaloja metsään. Huvittavaa oli, että ensimmäinen karhu tuli samaan aikaan paikalle kerjäämään kalaa. Mönkijämies piti koko ajan rintamasuunnan karhuun päin ja laittoi rauhassa kalat eri ”piiloihin”. Karhu seurasi touhua noin kymmenen metrin päästä, odotellen, että mies ja mönkijä poistuvat paikalta. Taisivat tuntea toisensa ennalta :)
Tämä oli toinen kerta, kun olen tällä kuvauspaikalla. Paikka on hieno juuri sen metsämaiseman ansiosta. Viime kerralla, pari vuotta sitten, paikka oli vielä paremman näköinen. Kun ruokinta tehdään samalla paikalla, menee maasto nopeasti kuluneeksi. Itse elämystä se ei haittaa, mutta kuvista ei tule aivan yhtä hienoja, kuin koskemattomassa metsäpohjassa.
Karhukojulla valvotun ja osittain hotellissa nukutun yön jälkeen, matka jatkuu kohti pohjoista – Poroja väistellen ja karavaanareita ohitellen.
Seuraava pysähdys on Inarissa, jossa sisäinen eräjorma käski pysähtyä ja kiivetä tunturin huipulle. Hienot on maisemat ja rauhallista. Stressi häviää vaikka, en tiennyt edes sen olemassaolosta ennen tänne tuloa. Se on sellainen sisäinen rauha jonka täällä löytää. Syvällistä…
Tunturit ovat hienoja, mutta täällä on vieläkin puita ja pusikkoa joka puolella. Ei sellaista tarpeeksi karua maisemaa, jota muistin olevan. Siispä ylöspäin, kohti Norjaa ja jäämerta.
Bongattiin vain jokin kylä kartalta ja lähdettiin ajamaan sitä kohti. Koska etäisyydet ovat pitkiä ja tiet hitaita, päädyttiin lähinnä olevaan, kuitenkin jäämeren rannalla sijaitsevaan, Berlevåg’iin. Ajomatkaa on noin viisi tuntia ilman pysähdyksiä. Tenojoen ylityksen jälkeen maisemat olivat melko samat kuin Suomessa. Tunti ajoa Norjan puolella ja alkoi jo puut harvenevan.
