Kuvaajan sisäinen eräjorma.

Vai pitäisikö tuo kirjoittaa isolla? En tiedä. Kamat autoon ja illalla kohti Turun rautatieasemaa. Mennään siis junalla Rovaniemelle ja siitä jatketaan autolla eteenpäin. Junan makuuhytti on ahdas, mutta jotain tunnelmaa siinä on. Kerrossänky, pieni WC- ja suihku. Aamupäivällä pitäisi olla perillä Rovaniemellä.

Junan makuuhytti. Lähdössä Turusta
Makuuhytti. Lähtö Turusta
kuvausmatka pohjoiseen
Auto pois junasta Rovaniemellä

Rovanimeltä ajaa pari tuntia Kuusamoon. Ehdittiin hotelliin syömään ja hetken lepäämään, ennen kuin lähdettiin kohti Venäjän rajan lähellä, noin tunnin ajomatkan päässä olevalle karhujen kuvauspaikalle.

Kuvauspaikan yrittäjä vei mönkijän kanssa lohenpaloja metsään. Huvittavaa oli, että ensimmäinen karhu tuli samaan aikaan paikalle kerjäämään kalaa. Mönkijämies piti koko ajan rintamasuunnan karhuun päin ja laittoi rauhassa kalat eri ”piiloihin”. Karhu seurasi touhua noin kymmenen metrin päästä, odotellen, että mies ja mönkijä poistuvat paikalta.  Taisivat tuntea toisensa ennalta :)

Tämä oli toinen kerta, kun olen tällä kuvauspaikalla. Paikka on hieno juuri sen metsämaiseman ansiosta. Viime kerralla, pari vuotta sitten, paikka oli vielä paremman näköinen. Kun ruokinta tehdään samalla paikalla, menee maasto nopeasti kuluneeksi. Itse elämystä se ei haittaa, mutta kuvista ei tule aivan yhtä hienoja, kuin koskemattomassa metsäpohjassa.

Katse. Karhukuvaus 2019
Nuori karhu Karhu-Tuvan kuvauspaikalla
Vanha karhu, jonka muistan hyvin parin vuoden takaiselta kuvausmatkalta.
Nuori karhu makoilee ruokintapaikalla
Karhukuvaus 2019 Kuusamossa

Karhukojulla valvotun ja osittain hotellissa nukutun yön jälkeen, matka jatkuu kohti pohjoista – Poroja väistellen ja karavaanareita ohitellen. 
Seuraava pysähdys on Inarissa, jossa sisäinen eräjorma käski pysähtyä ja kiivetä tunturin huipulle. Hienot on maisemat ja rauhallista. Stressi häviää vaikka, en tiennyt edes sen olemassaolosta ennen tänne tuloa. Se on sellainen sisäinen rauha jonka täällä löytää. Syvällistä… 

Patikointi Kiilopään huipulle
Puolivälissä, kohti huippua
Tunturin kasveja, Kiilopää, Lappi
Tunturin kasveja
Kiilopään tunturimaisemia Venäjän suuntaan.
Kiilopään maisemia
Maata pitkin kasvava Kiilopäänkoivu
Maata pitkin kasvava Kiilopään koivu.
Yksinäinen mänty Kiilopään huipulla
Venäjä horisontissa
Vihdoin Kiilopään huipulla
Perillä. Pihalla.

Tunturit ovat hienoja, mutta täällä on vieläkin puita ja pusikkoa joka puolella. Ei sellaista tarpeeksi karua maisemaa, jota muistin olevan. Siispä ylöspäin, kohti Norjaa ja jäämerta.
Bongattiin vain jokin kylä kartalta ja lähdettiin ajamaan sitä kohti. Koska etäisyydet ovat pitkiä ja tiet hitaita, päädyttiin lähinnä olevaan, kuitenkin jäämeren rannalla sijaitsevaan, Berlevåg’iin. Ajomatkaa on noin viisi tuntia ilman pysähdyksiä. Tenojoen ylityksen jälkeen maisemat olivat melko samat kuin Suomessa. Tunti ajoa Norjan puolella ja alkoi jo puut harvenevan.

Tenojoki Norjan puolella
Tenojoki Norjan puolella
Puutonta Pohjois-Norjaa
Nyt loppuivat puut.
Kalastajakylä Pohjois-Norjassa
Kongsfjord'n taloja.
Berlevåg Beach, Norja
Berlevåg beach. Uimaan, jos jäämeressä tarkenee.
Berlevågin sataman kalasrtusaluksia
Berlevåg satama.
Upeita kallioita matkalla Berlevåg'iin
Road to Berlevåg
Kalasataman lokkeja pesäpuuhissa
Kongsfjord'n kalastajakylä.
Kalasatama Pohjois-Norjassa
Kongsfjord'n kalastajakylä.
Vihreä saari Jäämerellä
Green on blue
Liuskekivikallioita lähellä Berlevåg'ia
Liuskekivikallioita.
Berlevågin majakka, Norja
Kjølnes'n majakka Jäämeren rannalla.
Berlevågin keskustan asutusta
Keskustan asutusta.
Majakan rakennuksia, Berlevåg, Norja
Kjølnes.